< Oppitunnit
Encyclopedia Britannican mukaan persoonallisuuden psykologia syntyi 1930-luvulla kun perustajahahmot kuten Gordon Allport (1937) ja Henry Murray (1938) julkaisivat alan ensimmäiset oppikirjat. Vuosina 1970-1980 oppiala kohtasi ankaraa kritiikkiä kun Walter Mischel (1968) esitti empiirisin tulosten osoittavan, että persoonatekijöillä on kovin heikko kyky ennustaa käyttäytymistä. Persoona-tilanne debatti päättyi vähintään osittaiseen persoonanäkökulman menestymiseen (Kenrik & Funder, 1988).
Menestymistä auttoi persoonallisuuden ns. viiden pääpiirteen (Big Five) viitekehyksen synty. Persoonaa kuvaavien sanakirjasanojen luetteloimisesta alkanut ja tilastolliseen faktorianalyysiin nojaavan mitta-asteikkojen laatimisen tuloksena muodostuivat ns. viisi persoonallisuuden pääpiirrettä: Tunnollisuus, Ulospäinsuuntautuvuus, Sovinnollisuus, Avoimuus ja Neuroottisuus tai Tunnetasapaino. Ne osoitettiin luotettavasti mitattaviksi ja laajalti käyttäytymistä ennustaviksi persoonallisuuden tekijöiksi. Mitään varsinaisesti uusia piirteitä ei viitekehyksessä syntynyt vaan se kokosi viiden laajan piirteen alle monet aikaisemmat viisikymmenvuotisen piirretutkimuksen tekijät kunkin pääpiirteen alapiirteinä eli fasetteina.
Debattiajan matalasuhdanteen jälkeen viiden pääpiirteen viitekehys on merkittävästi integroinut aiempaa piirrekäsitteistöä sekä vahvistanut persoonallisuuden psykologian tieteellistä asemaa. Persoonallisuudelle on laajoin pitkittäisaineistoin voitu osoittaa merkittävää pysyvyyttä varhaislapsuudesta vanhuusikään asti. Pysyvyys (r= .74) vastaa älykkyysosamäärän tasoa mutta merkillepantavaa on, että älykkyystekijöiden tasanne vakiintuu 6-8 vuoden iässä ja persoonallisuuden pysyvämpi tasanne vakiintuu vasta 50 vuoden iässä (Roberts & DelVecchio, 2000). Uusilla, vuoden 2005 jälkeisillä aineistoilla laajennettu meta-analyysi (liki 250.000 tutkimushenkilöä) osoittaa astetta matalampaa kokonaispysyvyyttä, aiemmin, 25 v. iässä vakiintuvaa tasannetta sekä tunnetasapainon kohentumista pitkin elämää (Bleidorn et al., 2022). Pysyvyyden ohella tulokset koskevat myös persoonallisuuden muutosta, ks. seuraavassa.
Hiljattainen julkaisu ohjaa luopumaan siitä virhekäsityksestä että persoonallisuus olisi muuttumaton (Bleidorn et al., 2019). Esim. psykoterapialla on osoitettu saavutettavan persoonallisuuden muutoksia (DeFruit et al., 2006). Kypsymisen ohella merkittävät elämäntapahtumat, avioliitto, ensimmäisen lapsen syntymä, ensimmäinen työpaikka, perheenjäsenen kuolema sekä työttömyys voivat aiheuttaa pysyviä persoonallisuuden muutoksia (Specht et al., 2011). Äskettäinen meta-analyysi (Buhler et al. 2024) vahvistaa osin edellistä sekä tunnistaa opinnoista valmistumisen, ensimmäisen työpaikan, uuden ihmissuhteen, avioliiton ja avioeron persoonallisuutta muuttavina elämäntapahtumina.
Viime vuosikymmenten tutkimus on nostanut esiin terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Persoonallisuuden on laajoin pitkittäisaineistoin osoitettu ennustavan esim. eliniän pituutta ja kuolleisuutta paikoin sosioekonomista asemaa voimakkaammin (Roberts et al., 2007). Elämänkokemusten ja geneettisten tekijöiden vaikutusta persoonallisuuteen on vertailtu yhdistämällä yli 7000:ta, ikäkaaren 14-90 v. kattavaa henkilöä koskeneet kaksostutkimukset Kroatiasta, Suomesta, Saksasta sekä Britanniasta. Tulosten mukaan elämänkokemusten vaikutus kasvoi mutta perinnöllisten tekijöiden vaikutus väheni iän myötä (Kandler et al., 2021).
Tärkeätä on arvioida mitä eri persoonallisuustekijät voivat ennustaa ja mitä vähemmän. Belgian v. 1997 koko lääketieteen opinnot aloittaneen kohortin suoriutumista seurattiin pitkin koko seitsenvuotista koulutusta (Lievens et al., 2009). Persoonallisuustekijöiden ennuste vaihteli alkuvaiheen .18 tasosta loppuvaiheen .45 tasoon. Lääketieteen, kuten muidenkin oppialojen alku painottaa perustieteiden opiskelua johon persoonallisuuden ei juuri oletetakaan vahvasti vaikuttavan. Mutta kun edetään tiedon soveltamiseen, simulaatioharjoituksiin, tosimaailman monimutkaisten ongelmien ratkaisuun, kliiniseen harjoitteluun jne., persoonallisuus näyttää merkitsevästi ohjaavan suoriutumista.
Encyclopedia of Psychologya lainaten, Amerikan Psykologiyhdistyksen, APA:n mukaan persoonallisuus viittaa ajattelun, tunteiden ja käyttäytymisen yksilöllisiin eroihin (APA, 2000). Oppialan johtavien tutkijoiden määritelmät vastaavat kirjaimellisestikin edellistä. Kolmen hyvin erilaisen psyykkisen prosessin kattamisesta on toki seurannut oppialan valtava monimuotoisuus, yksilöeroja on haettu liki kaikista psykologisista prosesseista. Kuten Mayer asian ilmaisee: "persoonallisuuspsykologeilla on ollut sormensa kaikkien muiden piirakoissa" (Mayer, 1995, p. 489).
Allport esitti varhain kysymyksen persoonallisuuden perusyksiköistä. Asia on aika ajoin noussut esiin persoonallisuustekijöiden monimuotoisuuden keskellä. Viimeksi siihen on vastannut McAdams laajentamalla myöskin näkökulmaa mitattavista yksiköistä kaikkiin yksilöllisyyden ilmenemismuotoihin (McAdams & Pals, 2006). "Uusi Big Five" -artikkeli esittää viisi periaatetta tai tietolähdettä kun tavoitellaan kuvaa kokonaisesta ihmisestä. Helposti mitattavat yksiköt tai ominaisuudet koostuvat persoonallisuuden piirteistä ja ns. luontaisista sopeutumista (characteristic adaptations) sisältäen sekalaisen joukon motivationaalisia, kognitiivisia ja kehityksellisistä tekijöitä, joiden myötä yksilöt liittyvät ympäristöönsä. Muut helppoa mittaamista kaihtavat tietolähteet koskevat erilaisia itseä määrittäviä elämäntarinoita erilaisissa sosiokulttuurisissa konteksteissa.
McAdamsin ja yleisestikin jaetun näkemyksen mukaan persoonallisuuspiirteet kuvaavat tavanomaista, yli erilaisten tilanteiden toistuvaa sekä useimmiten suoraan havaittavaa käyttäytymistä, käyttäytymistaipumusten yhteenvetoja. Piirteet ovat välttämättömiä ja arvokkaita ensikäden hahmotelmia alunperin tuntemattomista henkilöistä. Luontaiset sopeutumat (motiivit, kiinnostukset, jne.) taas liittävät henkilön erilaisiin ympäristöihin rikastaen näin kuvaa ja syventäen ymmärrystä kokonaisesta henkilöstä. Ympäristöihin sopeutumia ei puolestaan voida suoraan käyttäytymisestä havaita.
Piirteet
Persoonallisuuden piirreteorian alkujuuret sijoittuvat Gordon Allportin teoriaan (1937). Laajan suosion saaneesta viiden pääpiirteen viitekehyksestä on laadittu monilukuinen joukko testejä, standardoituja itsearviokyselyitä. Niiden sekä lähivarianttien (HEXACO) tunnetuin edustaja on NEO-PI-R (Costa & McRae, 1992). Työ- ja opintomenestystä koskevia meta-analyyseja ovat julkaisseet Barrick & Mount (1991) ja Hurtz & Donovan (2000). Yli puoli miljoonaa henkilöä kattaneen "superanalyysin" yksi kiintoisa tulos on että menestystä työssä ja opinnoissa ennustavat eri piirteet. (Zell & Lesick, 2021).
Motiivit ja kiinnostukset
Persoonallisuuden psykologiassa tarpeet tai motiivit jakavat piirteiden kanssa pitkän historian. Tarveteorian lähtökohtana on Murrayn liki kolmenkymmenen tarpeen (esim. suoriutumisen tarve) ja niitä ympäristössä herättävien "paineiden" taksonomia (1938). Psyykkisiä tarpeita mittaavista kyselyistä tunnetuin lienee PRF (Jackson, 1984). David C. McClelland kehitti teorian suoriutumisen, vallan ja muihin liittymisen motivaatioista ja niiden projektiivisen mittausmenetelmän. Teorian mukaan ihmisillä on kaksi toisistaan riippumatonta motivaatiojärjestelmää koostuen implisiittisistä, tiedostamattomista ja ekplisiittisistä, tiedostetuista ja itseraportoitavista motiiveista (McClelland et al., 1989, Niitamo, 1999; Schultheiss, 2008, 2021). Motiivien ennustuskyvyn meta-analyyseja ovat esittäneet Spangler (1992), Collins et al., (2004) ja Van Iddekinge et al. (2018).
Työpsykologiassa uuden huomion kohteeksi ovat nousseet ammatilliset kiinnostukset, nimenomaisesti Hollandin (1997) ammatillisen persoonallisuuden malli. RIASEC-malli sisältää yhteensä kuusi ammattikiinnostusta: (R) Realistinen, (I) Tutkiva, (A) Taiteellinen, (S) Sosiaalinen, (E) Yrittäjämäinen sekä (C) Sovinnainen-tarkka. Ihmisiä sekä ammatteja kuvataan samoilla termeillä ja tavoitteena niiden yhteen sovittaminen. Kiinnostukset nähtiin pitkään hyödyllisinä vain ammatinvalinnassa sekä uraohjauksessa. Kolme meta-analyysia osoittavat niiden kuitenkin ennustavan työssä suoriutumista jopa paremmin kuin persoonallisuuden piirteet (esim. Nye et al., 2017).
Kohti integraatiota
Piirteet, motiivit ja kiinnostukset ovat erilaisia näkökulmia persoonallisuuteen. Ne eivät kilpaile keskenään eivätkä ole toistaan parempia vaan täydentävät toisiaan. Niillä on meta-analyysein osoitettu liki yhtäläinen kyky ennustaa käyttäytymistä. Ne vastaavat erilaisiin kysymyksiin ollen käyttökelpoisia erilaisiin tarkoituksiin. Harmillista onkin että eri tutkimusperinteet ovat eläneet omissa siiloissaan. Tosin hedelmällistä integraatiota osoittaa laajan aineiston pitkittäistutkimus, jossa piirteiden ja motiivien yhteiskäyttö lisäsi ennustavuutta verrattuna tekijäluokkien yksittäiskäyttöön (Winter et al., 1998). Persoonallisuuden psykologia hyötyy enemmän nykyisten, melkolailla vakiintuneiden persoonallisuustekijöiden integraatiosta kuin uusien tekijöiden etsimisestä.
Ehkäpä tärkein esimerkki erimuotoisten tekijöiden erillään elosta koskee ajattelutapoja. Yksilölliset ajattelutavat tai kognitiiviset tyylit ovat eläneet orpolapsen elämää, välillä nähtyinä persoonallisuuden ja välillä älykkyyden osatekijöinä. Näin siitä huolimatta että kaikki johtavat persoonallisuuden tutkijat ja APA sisällyttävät ajattelun prosessit osaksi persoonallisuuden määrittelyä. Ajattelutapojen tutkimuksen kukoistus ajoittuu 1950-1970-luvuille, jonka ajan tunnetuimpia käsitteitä olivat mm. henkilökohtaiset käsitteet, hallinnan sijainti (locus of control) ja kenttäriippuvuus-riippumattomuus. Kiinnostuksen hiipuminen liittynee odotuksien suhteen vaatimattomiin empiirisiin tuloksiin. Toisaalta, ao. teollisen aikakauden menestyskriteerit painottivat ulkoista suoriutumista (uran ja palkan kehitys, suoritemäärät, esimiesten potentiaaliarviot), jossa "osaavat ajattelijat" eivät koskaan ole menestyneetkään.
Kahden viime vuosikymmenen aikana kiinnostus ajattelutapoihin on virinnyt uudelleen. Erityisesti ajattelun kaksoisprosessointiteoriat (Evans & Stanovich, 2013), joita nobelisti Daniel Kahneman on tehnyt suurelle yleisölle tunnetuksi "nopeaa ja hidasta" ajattelua käsittelevällä kirjallaan (2011). Jako intuitiiviseen ja analyyttiseen ajatteluun on pohjana kokonaiselle persoonallisuuden teorialle (Epstein, 2013). Alaybek kolleegoineen julkaisi äskettäin meta-analyysin analyyttisen sekä intuitiivisen ajattelutavan kyvyistä ennustaa työssä suoriutumista (Alaybek et al., 2022).
Tärkein syy ottaa ajattelutavat uudelleen tutkimuksen kohteeksi on maailman muutos datakeskeiseksi. Digitalisaatio ja tekoäly ovat läsnä arkielämässä ja suurena haasteena on ymmärtää sekä hallita tietoa. Maailman talousfoorumin top-10 listan v. 2025 eniten tarvittavista työelämän taidoista ensimmäiset viisi taitoa, aina analyyttisesta ajattelusta luovuuteen, koskevat ajatteluprosesseja. Työn murroksen myötä asioiden "tekeminen" siirtyy algoritmeille ja roboteille. Ihmisen osaksi ja mahdollisuudeksi jää tiedonkäsittely, suunnittelu ja ongelmanratkaisu "tekemisen" sijasta.
Tilannetekijät ovat myös palanneet persoonallisuuspsykologian asialistalle. Persoona-tilanne -debatti vaikutti siihen, että debatin tilannenäkökulman puoltajat tunnustivat persoonatekijöiden olemassaolon mutta esittivät niiden vaikutuksen riippuvan kustakin tilanteesta (Mischel & Shoda, 1995).
Käyttäytymisen tilannekohtaisuus on alkanut kiinnostaa myös piirretutkijoita. Piirteiden aktivaatiomallin (Tett et al., 2021) mukaisesti persoonallisuuden piirteet aktivoituvat ympäristötekijöiden vihjeistä. Työelämässä niitä edustavat esim. organisaatiokulttuuri, johtamistavat ja yksittäisten tehtävien vaatimukset. Malli osuu pitkälti yksiin Murrayn varhaisen taksonomian kanssa jonka mukaan ympäristön paineet herättävät yksilöiden tarpeita tai motiiveja toimia paineiden mukaisin tavoin.
Shaffer ja Postlethwaite ovat meta-analyysissaan osoittaneet (2012) että ohjeistuksin tai kysymyssisällöin työn kontekstiin suuntaavien persoonallisuuden testien keskiarvoinen validiteetti oli .24 kun yleisluontoiset, kontekstittomat persoonallisuustestit ylsivät vain .11 tasoon. Vieläkin konkreettisemmin tilanteet huomioitiin ammatillisia kiinnostuksia koskevassa meta-analyysissa jossa yksilöiden kiinnostuksen sovittaminen ammatin tai tehtävän kiinnostussisältöön paransi merkitsevästi suoriutumisen ennustetta (Nye et al., 2017).
Viime vuosina herännyt kiinnostus tilanteiden ominaisuuksiin todentuu psykologisten tilanteiden käsitteenä, jota esittelevä laaja käsikirja julkaistiin hiljattain (Rauthmann, Sherman & Funder, 2020). Tarkastelua tuleekin suunnitelmallisesti kohdistaa tilanteisiin ja ympäristöihin. Merkittäviä edistysaskeleita voidaan odottaa nimenomaan tilanteiden vaatimusten sekä paineiden tutkimuksesta, persoona-tilanne dynamiikan paremmasta ymmärtämisestä. Vasta tämän sosiaalipsykologisen tasanteen kirkastumisen jälkeen voidaan huomio siirtää persoonallisuuden biologisiin rajapintoihin.
Mitä on persoonallisuus?
Akateeminen persoonallisuuspsykologia syntyi ensimmäisten oppikirjojen myötä 1930-luvulla. Vuosina 1970 - 1980 käytiin ankara debatti, jossa persoonatekijät esitettiin tilannetekijöihin nähden heikkoina käyttäytymisen ennustajina. Persoonanäkökulman menestymistä debatissa auttoi ns. viiden pääpiirteen viitekehyksen syntyminen meta-analyyseineen 1990-luvulla. Oppialaa vaivaa edelleen persoonallisuuden moninaisten tekijöiden hajaannus. Viiden pääpiirteen valtavirran ulkopuolelle jääneistä tekijöistä tärkeimpiä ovat ajattelutavat, jotka datakeskeisessä yhteiskunnassa vaativat kipeästi uutta huomiota. Tilannetekijät ovat myös tehneet vahvan paluun oppialan asialistalle.
Historiakatsaus
Encyclopedia Britannican mukaan persoonallisuuden psykologia syntyi 1930-luvulla kun perustajahahmot kuten Gordon Allport (1937) ja Henry Murray (1938) julkaisivat alan ensimmäiset oppikirjat. Vuosina 1970-1980 oppiala kohtasi ankaraa kritiikkiä kun Walter Mischel (1968) esitti empiirisin tulosten osoittavan, että persoonatekijöillä on kovin heikko kyky ennustaa käyttäytymistä. Persoona-tilanne debatti päättyi vähintään osittaiseen persoonanäkökulman menestymiseen (Kenrik & Funder, 1988).
Menestymistä auttoi persoonallisuuden ns. viiden pääpiirteen (Big Five) viitekehyksen synty. Persoonaa kuvaavien sanakirjasanojen luetteloimisesta alkanut ja tilastolliseen faktorianalyysiin nojaavan mitta-asteikkojen laatimisen tuloksena muodostuivat ns. viisi persoonallisuuden pääpiirrettä: Tunnollisuus, Ulospäinsuuntautuvuus, Sovinnollisuus, Avoimuus ja Neuroottisuus tai Tunnetasapaino. Ne osoitettiin luotettavasti mitattaviksi ja laajalti käyttäytymistä ennustaviksi persoonallisuuden tekijöiksi. Mitään varsinaisesti uusia piirteitä ei viitekehyksessä syntynyt vaan se kokosi viiden laajan piirteen alle monet aikaisemmat viisikymmenvuotisen piirretutkimuksen tekijät kunkin pääpiirteen alapiirteinä eli fasetteina.
Debattiajan matalasuhdanteen jälkeen viiden pääpiirteen viitekehys on merkittävästi integroinut aiempaa piirrekäsitteistöä sekä vahvistanut persoonallisuuden psykologian tieteellistä asemaa. Persoonallisuudelle on laajoin pitkittäisaineistoin voitu osoittaa merkittävää pysyvyyttä varhaislapsuudesta vanhuusikään asti. Pysyvyys (r= .74) vastaa älykkyysosamäärän tasoa mutta merkillepantavaa on, että älykkyystekijöiden tasanne vakiintuu 6-8 vuoden iässä ja persoonallisuuden pysyvämpi tasanne vakiintuu vasta 50 vuoden iässä (Roberts & DelVecchio, 2000). Uusilla, vuoden 2005 jälkeisillä aineistoilla laajennettu meta-analyysi (liki 250.000 tutkimushenkilöä) osoittaa astetta matalampaa kokonaispysyvyyttä, aiemmin, 25 v. iässä vakiintuvaa tasannetta sekä tunnetasapainon kohentumista pitkin elämää (Bleidorn et al., 2022). Pysyvyyden ohella tulokset koskevat myös persoonallisuuden muutosta, ks. seuraavassa.
Hiljattainen julkaisu ohjaa luopumaan siitä virhekäsityksestä että persoonallisuus olisi muuttumaton (Bleidorn et al., 2019). Esim. psykoterapialla on osoitettu saavutettavan persoonallisuuden muutoksia (DeFruit et al., 2006). Kypsymisen ohella merkittävät elämäntapahtumat, avioliitto, ensimmäisen lapsen syntymä, ensimmäinen työpaikka, perheenjäsenen kuolema sekä työttömyys voivat aiheuttaa pysyviä persoonallisuuden muutoksia (Specht et al., 2011). Äskettäinen meta-analyysi (Buhler et al. 2024) vahvistaa osin edellistä sekä tunnistaa opinnoista valmistumisen, ensimmäisen työpaikan, uuden ihmissuhteen, avioliiton ja avioeron persoonallisuutta muuttavina elämäntapahtumina.
Viime vuosikymmenten tutkimus on nostanut esiin terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Persoonallisuuden on laajoin pitkittäisaineistoin osoitettu ennustavan esim. eliniän pituutta ja kuolleisuutta paikoin sosioekonomista asemaa voimakkaammin (Roberts et al., 2007). Elämänkokemusten ja geneettisten tekijöiden vaikutusta persoonallisuuteen on vertailtu yhdistämällä yli 7000:ta, ikäkaaren 14-90 v. kattavaa henkilöä koskeneet kaksostutkimukset Kroatiasta, Suomesta, Saksasta sekä Britanniasta. Tulosten mukaan elämänkokemusten vaikutus kasvoi mutta perinnöllisten tekijöiden vaikutus väheni iän myötä (Kandler et al., 2021).
Tärkeätä on arvioida mitä eri persoonallisuustekijät voivat ennustaa ja mitä vähemmän. Belgian v. 1997 koko lääketieteen opinnot aloittaneen kohortin suoriutumista seurattiin pitkin koko seitsenvuotista koulutusta (Lievens et al., 2009). Persoonallisuustekijöiden ennuste vaihteli alkuvaiheen .18 tasosta loppuvaiheen .45 tasoon. Lääketieteen, kuten muidenkin oppialojen alku painottaa perustieteiden opiskelua johon persoonallisuuden ei juuri oletetakaan vahvasti vaikuttavan. Mutta kun edetään tiedon soveltamiseen, simulaatioharjoituksiin, tosimaailman monimutkaisten ongelmien ratkaisuun, kliiniseen harjoitteluun jne., persoonallisuus näyttää merkitsevästi ohjaavan suoriutumista.
Persoonallisuuden moninaiset tekijät
Encyclopedia of Psychologya lainaten, Amerikan Psykologiyhdistyksen, APA:n mukaan persoonallisuus viittaa ajattelun, tunteiden ja käyttäytymisen yksilöllisiin eroihin (APA, 2000). Oppialan johtavien tutkijoiden määritelmät vastaavat kirjaimellisestikin edellistä. Kolmen hyvin erilaisen psyykkisen prosessin kattamisesta on toki seurannut oppialan valtava monimuotoisuus, yksilöeroja on haettu liki kaikista psykologisista prosesseista. Kuten Mayer asian ilmaisee: "persoonallisuuspsykologeilla on ollut sormensa kaikkien muiden piirakoissa" (Mayer, 1995, p. 489).
Allport esitti varhain kysymyksen persoonallisuuden perusyksiköistä. Asia on aika ajoin noussut esiin persoonallisuustekijöiden monimuotoisuuden keskellä. Viimeksi siihen on vastannut McAdams laajentamalla myöskin näkökulmaa mitattavista yksiköistä kaikkiin yksilöllisyyden ilmenemismuotoihin (McAdams & Pals, 2006). "Uusi Big Five" -artikkeli esittää viisi periaatetta tai tietolähdettä kun tavoitellaan kuvaa kokonaisesta ihmisestä. Helposti mitattavat yksiköt tai ominaisuudet koostuvat persoonallisuuden piirteistä ja ns. luontaisista sopeutumista (characteristic adaptations) sisältäen sekalaisen joukon motivationaalisia, kognitiivisia ja kehityksellisistä tekijöitä, joiden myötä yksilöt liittyvät ympäristöönsä. Muut helppoa mittaamista kaihtavat tietolähteet koskevat erilaisia itseä määrittäviä elämäntarinoita erilaisissa sosiokulttuurisissa konteksteissa.
McAdamsin ja yleisestikin jaetun näkemyksen mukaan persoonallisuuspiirteet kuvaavat tavanomaista, yli erilaisten tilanteiden toistuvaa sekä useimmiten suoraan havaittavaa käyttäytymistä, käyttäytymistaipumusten yhteenvetoja. Piirteet ovat välttämättömiä ja arvokkaita ensikäden hahmotelmia alunperin tuntemattomista henkilöistä. Luontaiset sopeutumat (motiivit, kiinnostukset, jne.) taas liittävät henkilön erilaisiin ympäristöihin rikastaen näin kuvaa ja syventäen ymmärrystä kokonaisesta henkilöstä. Ympäristöihin sopeutumia ei puolestaan voida suoraan käyttäytymisestä havaita.
Piirteet
Persoonallisuuden piirreteorian alkujuuret sijoittuvat Gordon Allportin teoriaan (1937). Laajan suosion saaneesta viiden pääpiirteen viitekehyksestä on laadittu monilukuinen joukko testejä, standardoituja itsearviokyselyitä. Niiden sekä lähivarianttien (HEXACO) tunnetuin edustaja on NEO-PI-R (Costa & McRae, 1992). Työ- ja opintomenestystä koskevia meta-analyyseja ovat julkaisseet Barrick & Mount (1991) ja Hurtz & Donovan (2000). Yli puoli miljoonaa henkilöä kattaneen "superanalyysin" yksi kiintoisa tulos on että menestystä työssä ja opinnoissa ennustavat eri piirteet. (Zell & Lesick, 2021).
Motiivit ja kiinnostukset
Persoonallisuuden psykologiassa tarpeet tai motiivit jakavat piirteiden kanssa pitkän historian. Tarveteorian lähtökohtana on Murrayn liki kolmenkymmenen tarpeen (esim. suoriutumisen tarve) ja niitä ympäristössä herättävien "paineiden" taksonomia (1938). Psyykkisiä tarpeita mittaavista kyselyistä tunnetuin lienee PRF (Jackson, 1984). David C. McClelland kehitti teorian suoriutumisen, vallan ja muihin liittymisen motivaatioista ja niiden projektiivisen mittausmenetelmän. Teorian mukaan ihmisillä on kaksi toisistaan riippumatonta motivaatiojärjestelmää koostuen implisiittisistä, tiedostamattomista ja ekplisiittisistä, tiedostetuista ja itseraportoitavista motiiveista (McClelland et al., 1989, Niitamo, 1999; Schultheiss, 2008, 2021). Motiivien ennustuskyvyn meta-analyyseja ovat esittäneet Spangler (1992), Collins et al., (2004) ja Van Iddekinge et al. (2018).
Työpsykologiassa uuden huomion kohteeksi ovat nousseet ammatilliset kiinnostukset, nimenomaisesti Hollandin (1997) ammatillisen persoonallisuuden malli. RIASEC-malli sisältää yhteensä kuusi ammattikiinnostusta: (R) Realistinen, (I) Tutkiva, (A) Taiteellinen, (S) Sosiaalinen, (E) Yrittäjämäinen sekä (C) Sovinnainen-tarkka. Ihmisiä sekä ammatteja kuvataan samoilla termeillä ja tavoitteena niiden yhteen sovittaminen. Kiinnostukset nähtiin pitkään hyödyllisinä vain ammatinvalinnassa sekä uraohjauksessa. Kolme meta-analyysia osoittavat niiden kuitenkin ennustavan työssä suoriutumista jopa paremmin kuin persoonallisuuden piirteet (esim. Nye et al., 2017).
Kohti integraatiota
Piirteet, motiivit ja kiinnostukset ovat erilaisia näkökulmia persoonallisuuteen. Ne eivät kilpaile keskenään eivätkä ole toistaan parempia vaan täydentävät toisiaan. Niillä on meta-analyysein osoitettu liki yhtäläinen kyky ennustaa käyttäytymistä. Ne vastaavat erilaisiin kysymyksiin ollen käyttökelpoisia erilaisiin tarkoituksiin. Harmillista onkin että eri tutkimusperinteet ovat eläneet omissa siiloissaan. Tosin hedelmällistä integraatiota osoittaa laajan aineiston pitkittäistutkimus, jossa piirteiden ja motiivien yhteiskäyttö lisäsi ennustavuutta verrattuna tekijäluokkien yksittäiskäyttöön (Winter et al., 1998). Persoonallisuuden psykologia hyötyy enemmän nykyisten, melkolailla vakiintuneiden persoonallisuustekijöiden integraatiosta kuin uusien tekijöiden etsimisestä.
Ajattelutavat
Ehkäpä tärkein esimerkki erimuotoisten tekijöiden erillään elosta koskee ajattelutapoja. Yksilölliset ajattelutavat tai kognitiiviset tyylit ovat eläneet orpolapsen elämää, välillä nähtyinä persoonallisuuden ja välillä älykkyyden osatekijöinä. Näin siitä huolimatta että kaikki johtavat persoonallisuuden tutkijat ja APA sisällyttävät ajattelun prosessit osaksi persoonallisuuden määrittelyä. Ajattelutapojen tutkimuksen kukoistus ajoittuu 1950-1970-luvuille, jonka ajan tunnetuimpia käsitteitä olivat mm. henkilökohtaiset käsitteet, hallinnan sijainti (locus of control) ja kenttäriippuvuus-riippumattomuus. Kiinnostuksen hiipuminen liittynee odotuksien suhteen vaatimattomiin empiirisiin tuloksiin. Toisaalta, ao. teollisen aikakauden menestyskriteerit painottivat ulkoista suoriutumista (uran ja palkan kehitys, suoritemäärät, esimiesten potentiaaliarviot), jossa "osaavat ajattelijat" eivät koskaan ole menestyneetkään.
Kahden viime vuosikymmenen aikana kiinnostus ajattelutapoihin on virinnyt uudelleen. Erityisesti ajattelun kaksoisprosessointiteoriat (Evans & Stanovich, 2013), joita nobelisti Daniel Kahneman on tehnyt suurelle yleisölle tunnetuksi "nopeaa ja hidasta" ajattelua käsittelevällä kirjallaan (2011). Jako intuitiiviseen ja analyyttiseen ajatteluun on pohjana kokonaiselle persoonallisuuden teorialle (Epstein, 2013). Alaybek kolleegoineen julkaisi äskettäin meta-analyysin analyyttisen sekä intuitiivisen ajattelutavan kyvyistä ennustaa työssä suoriutumista (Alaybek et al., 2022).
Tärkein syy ottaa ajattelutavat uudelleen tutkimuksen kohteeksi on maailman muutos datakeskeiseksi. Digitalisaatio ja tekoäly ovat läsnä arkielämässä ja suurena haasteena on ymmärtää sekä hallita tietoa. Maailman talousfoorumin top-10 listan v. 2025 eniten tarvittavista työelämän taidoista ensimmäiset viisi taitoa, aina analyyttisesta ajattelusta luovuuteen, koskevat ajatteluprosesseja. Työn murroksen myötä asioiden "tekeminen" siirtyy algoritmeille ja roboteille. Ihmisen osaksi ja mahdollisuudeksi jää tiedonkäsittely, suunnittelu ja ongelmanratkaisu "tekemisen" sijasta.
Takaisin tilanteisiin
Tilannetekijät ovat myös palanneet persoonallisuuspsykologian asialistalle. Persoona-tilanne -debatti vaikutti siihen, että debatin tilannenäkökulman puoltajat tunnustivat persoonatekijöiden olemassaolon mutta esittivät niiden vaikutuksen riippuvan kustakin tilanteesta (Mischel & Shoda, 1995).
Käyttäytymisen tilannekohtaisuus on alkanut kiinnostaa myös piirretutkijoita. Piirteiden aktivaatiomallin (Tett et al., 2021) mukaisesti persoonallisuuden piirteet aktivoituvat ympäristötekijöiden vihjeistä. Työelämässä niitä edustavat esim. organisaatiokulttuuri, johtamistavat ja yksittäisten tehtävien vaatimukset. Malli osuu pitkälti yksiin Murrayn varhaisen taksonomian kanssa jonka mukaan ympäristön paineet herättävät yksilöiden tarpeita tai motiiveja toimia paineiden mukaisin tavoin.
Shaffer ja Postlethwaite ovat meta-analyysissaan osoittaneet (2012) että ohjeistuksin tai kysymyssisällöin työn kontekstiin suuntaavien persoonallisuuden testien keskiarvoinen validiteetti oli .24 kun yleisluontoiset, kontekstittomat persoonallisuustestit ylsivät vain .11 tasoon. Vieläkin konkreettisemmin tilanteet huomioitiin ammatillisia kiinnostuksia koskevassa meta-analyysissa jossa yksilöiden kiinnostuksen sovittaminen ammatin tai tehtävän kiinnostussisältöön paransi merkitsevästi suoriutumisen ennustetta (Nye et al., 2017).
Viime vuosina herännyt kiinnostus tilanteiden ominaisuuksiin todentuu psykologisten tilanteiden käsitteenä, jota esittelevä laaja käsikirja julkaistiin hiljattain (Rauthmann, Sherman & Funder, 2020). Tarkastelua tuleekin suunnitelmallisesti kohdistaa tilanteisiin ja ympäristöihin. Merkittäviä edistysaskeleita voidaan odottaa nimenomaan tilanteiden vaatimusten sekä paineiden tutkimuksesta, persoona-tilanne dynamiikan paremmasta ymmärtämisestä. Vasta tämän sosiaalipsykologisen tasanteen kirkastumisen jälkeen voidaan huomio siirtää persoonallisuuden biologisiin rajapintoihin.
APA (2000). https://www.apa.org/topics/personality.
Allport, G. W. (1937). Personality: A psychological interpretation. New York: Holt.
Barrick, M.R. & Mount, M.K. (1991). The Big Five personality dimensions and job performance: a meta-analysis. Personnel Psychology, 44:1-26.
Bleidorn, w. et al., (2019). The policy relevance of personality traits. American Psychologist, 74(9), 1056-1067.
Briggs-Myers, I., & Briggs, K.C. (1985). Myers-Briggs Type Indicator (MBTI). Palo Alto, CA: Cons. Psych. Press.
Collins, C.J., Hanges, P.J., & Locke, E.A. (2004). The Relationship of achievement motivation to entrepreneurial behavior: A Meta-Analysis. Human Performance, Vol. 17/1, pp. 95-117.
Buhler, J.L. et al., (2024) Life Events and Personality Change: A Systematic Review and Meta-analysis. European Journal of Personality, 38(3), 544-568.
Costa, P. T. & McCrae, R. R. (1992). Revised NEO personality inventory and NEO Five-Factor inventory professional manual. Odessa, FL: Psychological Assessment Resources.
De Fruyt F, Van Leeuwen, K. Bagby, R.M. Rolland, J. & Rouillon, F. (2006). Assessing and interpreting personality change and continuity in patients treated for major depression. Psychological Assessment. 18:71-80.
Epstein, S. (2013). Cognitive-experiential theory: An integrative theory of personality. New York: Oxford University Press .
Evans, J. St. B. T., & Stanovich, K.E. (2013). Dual process theories of higher cognition: Advancing the debate. Perspectives on Psychological Science, 8, 223-241.
Holland, J. L. (1997). Making vocational choices: A theory of vocational personalities and work environments (3rd ed.). Odessa, FL: Psychological Assessment Resources.
Hurtz, G.M. & Donovan, J.J. (2000). Personality and job performance: The Big Five revisited. Journal of Applied Psychology, 85, 869-879.
Kahneman, D. (2011). Thinking fast and slow. New York: Farrar, Straus & Giroux.
Jackson, D.N. (1984). Personality Research Form Manual. 3rd ed. Port Huron, MI: Research Psychologists Press.
Kandler et al., (2021). How genetic and environmental variance in personality traits shift across the life span: Evidence from a cross-national twin study. Journal of Personality and Social Psychology. 121(5), 1079-1094.
Kenrik, D.T., & Funder, D.C.,(1988). Profiting from controversy: Lessons from the Person-Situation Controversy. American Psychologist, Vol. 43, N:o 1, 23-34.
Lievens, F, Ones, D.S. & Dilchert, S. (2009). Personality Scale Validities Increase Throughout Medical School. Journal of Applied Psychology, Vol. 94, No. 6, 1514-1535.
Mayer, J.D. (1995). The system-topics framework and the structural arrangement of systems within and around personality. Journal of Personality, 63, 459-493.
McAdams, D. P. & Pals J. I. (2006). A new Big Five: Fundamental principles for an integrative science of personality. American Psychologist, 61(3), 204.
McClelland, D. C., Koestner, R., & Weinberger, J. (1989). How do self-attributed and implicit motives differ? Psychological Review, 96, 690-702.
Mischel, W. (1968). Personality and assessment. New York: Wiley.
Mischel, W. & Shoda, Y. (1995). A cognitive-affective system theory of personality: Reconceptualizing situations, dispositions, dynamics and invariance in personality structure. Psychological Review 102(2), 246-268. https://doi.org/10.1037/0033-295X.102.2.246 .
Murray, H. (1938). Explorations in personality. New York: Oxford University Press.
Niitamo, P. (1999). Surface and depth in human personality: Relations between implicit and explicit motives. Published Doctoral Dissertation. University of Helsinki.
Nye, C.D., Su, R., Rounds, J., & Drasgow, F. (2017). Interest congruence and performance: Revisiting recent meta-analytic findings. Journal of Vocational Behavior, 98, 138-151.
Rauthmann, J.F., Sherman, R.A. & Funder, D.C. (Eds.). (2020). The Oxford Handbook of Psychological Situations. Oxford University Press, New York, NY.
Roberts, B.W. & DelVecchio, W.F. (2000). The rank-order consistency of personality traits from childhood to old age: A quantitative review of longitudinal studies. Psychological Bulletin, 126(1):3-25.
Roberts, B.W., Walton, K. & Viechtbauer, W. (2006). Patterns of mean-level change in personality traits across the life course: A meta-analysis of longitudinal studies. Psychological Bulletin, 132:1-25.
Roberts, B.W., Kuncel, N.R., Shiner, R., Caspi, A. & Goldberg, L.R. (2007). The Power of personality. Perspectives on Psychological Science. Vol. 2/4, pp. 313-345.
Sackett, P.R., Zhang, C., Berry, C.M. & Lievens, F. (2021). Revisiting Meta-Analytic Estimates of Validity in Personnel Selection: Addressing Systematic Overcorrection for Restriction of Range. Journal of Applied Psychology, Dec 30.
Shaffer, J. A., & Postlethwaite, B. E. (2012). A matter of context: A meta-analytic investigation of the relative validity of contextualized and noncontextualized personality measures. Personnel Psychology, 65(3), 445-494.
Schultheiss, O. C. (2008). Implicit motives. In O. P. John, R. W. Robins, & L. A. Pervin (Eds.), Handbook of personality: Theory and research (3rd ed., pp. 603-633). New York: Guilford.
Spangler, W.D. (1992). Validity of questionnaire and TAT measures of need for achievement: two meta-analyses. Psychological Bulletin, Vol. 112/1, pp. 140-154.
Specht, J. B., Egloff, B. & Schmukle, S.C. (2011). Stability and change of personality across the life course: the impact of age and major life events on mean-level and rank-order stability of the Big Five. Journal of Personality and Social Psychology, Vol. 101/4, pp. 862-882.
Van Iddekinge, C.H., Aguinis, H., Mackey, J.D., & DeOrtentiis, P.S. (2018). A Meta-Analysis of the Interactive, Additive, and Relative Effects of Cognitive Ability and Motivation on Performance. Journal of Management Vol. 44 No. 1, Jan., 249-279.
Winter, D.G., John, O.P., Stewart, A.J., Klohnen, E.C., & Duncan, L.E. (1998). Traits and Motives: Toward integration of two traditions in personality research. Psychological Review, Vol. 105, No. 2, 230-250.
Zell, E. & Lesick, T.L. (2021). Big five personality traits and performance: A quantitative synthesis of 50+ meta-analyses. Journal of Personality, 00, 1-15.
Allport, G. W. (1937). Personality: A psychological interpretation. New York: Holt.
Barrick, M.R. & Mount, M.K. (1991). The Big Five personality dimensions and job performance: a meta-analysis. Personnel Psychology, 44:1-26.
Bleidorn, w. et al., (2019). The policy relevance of personality traits. American Psychologist, 74(9), 1056-1067.
Briggs-Myers, I., & Briggs, K.C. (1985). Myers-Briggs Type Indicator (MBTI). Palo Alto, CA: Cons. Psych. Press.
Collins, C.J., Hanges, P.J., & Locke, E.A. (2004). The Relationship of achievement motivation to entrepreneurial behavior: A Meta-Analysis. Human Performance, Vol. 17/1, pp. 95-117.
Buhler, J.L. et al., (2024) Life Events and Personality Change: A Systematic Review and Meta-analysis. European Journal of Personality, 38(3), 544-568.
Costa, P. T. & McCrae, R. R. (1992). Revised NEO personality inventory and NEO Five-Factor inventory professional manual. Odessa, FL: Psychological Assessment Resources.
De Fruyt F, Van Leeuwen, K. Bagby, R.M. Rolland, J. & Rouillon, F. (2006). Assessing and interpreting personality change and continuity in patients treated for major depression. Psychological Assessment. 18:71-80.
Epstein, S. (2013). Cognitive-experiential theory: An integrative theory of personality. New York: Oxford University Press .
Evans, J. St. B. T., & Stanovich, K.E. (2013). Dual process theories of higher cognition: Advancing the debate. Perspectives on Psychological Science, 8, 223-241.
Holland, J. L. (1997). Making vocational choices: A theory of vocational personalities and work environments (3rd ed.). Odessa, FL: Psychological Assessment Resources.
Hurtz, G.M. & Donovan, J.J. (2000). Personality and job performance: The Big Five revisited. Journal of Applied Psychology, 85, 869-879.
Kahneman, D. (2011). Thinking fast and slow. New York: Farrar, Straus & Giroux.
Jackson, D.N. (1984). Personality Research Form Manual. 3rd ed. Port Huron, MI: Research Psychologists Press.
Kandler et al., (2021). How genetic and environmental variance in personality traits shift across the life span: Evidence from a cross-national twin study. Journal of Personality and Social Psychology. 121(5), 1079-1094.
Kenrik, D.T., & Funder, D.C.,(1988). Profiting from controversy: Lessons from the Person-Situation Controversy. American Psychologist, Vol. 43, N:o 1, 23-34.
Lievens, F, Ones, D.S. & Dilchert, S. (2009). Personality Scale Validities Increase Throughout Medical School. Journal of Applied Psychology, Vol. 94, No. 6, 1514-1535.
Mayer, J.D. (1995). The system-topics framework and the structural arrangement of systems within and around personality. Journal of Personality, 63, 459-493.
McAdams, D. P. & Pals J. I. (2006). A new Big Five: Fundamental principles for an integrative science of personality. American Psychologist, 61(3), 204.
McClelland, D. C., Koestner, R., & Weinberger, J. (1989). How do self-attributed and implicit motives differ? Psychological Review, 96, 690-702.
Mischel, W. (1968). Personality and assessment. New York: Wiley.
Mischel, W. & Shoda, Y. (1995). A cognitive-affective system theory of personality: Reconceptualizing situations, dispositions, dynamics and invariance in personality structure. Psychological Review 102(2), 246-268. https://doi.org/10.1037/0033-295X.102.2.246 .
Murray, H. (1938). Explorations in personality. New York: Oxford University Press.
Niitamo, P. (1999). Surface and depth in human personality: Relations between implicit and explicit motives. Published Doctoral Dissertation. University of Helsinki.
Nye, C.D., Su, R., Rounds, J., & Drasgow, F. (2017). Interest congruence and performance: Revisiting recent meta-analytic findings. Journal of Vocational Behavior, 98, 138-151.
Rauthmann, J.F., Sherman, R.A. & Funder, D.C. (Eds.). (2020). The Oxford Handbook of Psychological Situations. Oxford University Press, New York, NY.
Roberts, B.W. & DelVecchio, W.F. (2000). The rank-order consistency of personality traits from childhood to old age: A quantitative review of longitudinal studies. Psychological Bulletin, 126(1):3-25.
Roberts, B.W., Walton, K. & Viechtbauer, W. (2006). Patterns of mean-level change in personality traits across the life course: A meta-analysis of longitudinal studies. Psychological Bulletin, 132:1-25.
Roberts, B.W., Kuncel, N.R., Shiner, R., Caspi, A. & Goldberg, L.R. (2007). The Power of personality. Perspectives on Psychological Science. Vol. 2/4, pp. 313-345.
Sackett, P.R., Zhang, C., Berry, C.M. & Lievens, F. (2021). Revisiting Meta-Analytic Estimates of Validity in Personnel Selection: Addressing Systematic Overcorrection for Restriction of Range. Journal of Applied Psychology, Dec 30.
Shaffer, J. A., & Postlethwaite, B. E. (2012). A matter of context: A meta-analytic investigation of the relative validity of contextualized and noncontextualized personality measures. Personnel Psychology, 65(3), 445-494.
Schultheiss, O. C. (2008). Implicit motives. In O. P. John, R. W. Robins, & L. A. Pervin (Eds.), Handbook of personality: Theory and research (3rd ed., pp. 603-633). New York: Guilford.
Spangler, W.D. (1992). Validity of questionnaire and TAT measures of need for achievement: two meta-analyses. Psychological Bulletin, Vol. 112/1, pp. 140-154.
Specht, J. B., Egloff, B. & Schmukle, S.C. (2011). Stability and change of personality across the life course: the impact of age and major life events on mean-level and rank-order stability of the Big Five. Journal of Personality and Social Psychology, Vol. 101/4, pp. 862-882.
Van Iddekinge, C.H., Aguinis, H., Mackey, J.D., & DeOrtentiis, P.S. (2018). A Meta-Analysis of the Interactive, Additive, and Relative Effects of Cognitive Ability and Motivation on Performance. Journal of Management Vol. 44 No. 1, Jan., 249-279.
Winter, D.G., John, O.P., Stewart, A.J., Klohnen, E.C., & Duncan, L.E. (1998). Traits and Motives: Toward integration of two traditions in personality research. Psychological Review, Vol. 105, No. 2, 230-250.
Zell, E. & Lesick, T.L. (2021). Big five personality traits and performance: A quantitative synthesis of 50+ meta-analyses. Journal of Personality, 00, 1-15.
Sulje
Helsinki (HQ)
Competence Dimensions OyHelpdesk
GMT +3:00 - ± 1:00helpdesk(at)wopi.net