Työhyvinvointi: suojat & riskit

Suojaavat tekijät

Kansanviisaus ja yhtälailla tieteellinen tutkimus todistavat ihmissuhteiden, muutokseen asennoitumisen ja optimismin suojaavan ja edistävän henkistä hyvinvointia.

Ihmissuhteet

Ihmissuhteiden on kautta aikojen ajateltu suojaavan ja edistävän henkistä hyvinvointia. Tieteellinen tutkimus antaa myös samansuuntaisia viitteitä. Toki puolet ihmisistä viihtyy hyvin yksin ja kokee olonsa hyväksi, eikä vähäisempi seuranhalu tai ujous tietenkään tarkoita eikä johda pahoinvointiin. Mutta vähemmän seuranhaluisilta, yksin viihtyviltä ihmisiltä jää koettelemusten ilmaantuessa useinkin ymmärtämättä että ihmissuhteet voivat tarjota arvokasta käytännöllistä ja henkistä tukea.

Ihmissuhteiden määrän sekä kokemuksen välillä on tärkeä hyvinvointiin vaikuttava ero. Sosiaalinen samastuminen koskee ihmissuhteiden kokemusta, tunnetta sosiaalisesta kuulumisesta (tai sen puuttumisesta) joka koskee yhtälailla yksin viihtyviä, ujoja ihmisiä kuin ulospäin suuntautuvia "seurapiiritaitureita". Steffensin ja työtoverien tuore meta-analyysi (2016) osoittaa omaan tiimiinsä ja organisaatioon samastumisen vaikuttavan merkitsevästi työntekijöiden henkiseen sekä fyysiseen terveyteen liki 20,000 henkilöä koskevassa koontiaineistossa.

Ihmissuhteiden terveyttä ja hyvinvointia suojaava vaikutus ei pelkästään ole yksilön asia vaan koko työyhteisön haaste. Organisaatioiden ja työryhmien tulee aktiivisesti edistää yhteisöllisyyttä, mukaan ottamista, avunantoa ja jakamista jotta jokainen voisi tuntea kuuluvuutta yhteisöön ja nähdä muihin tukeutumisen kuuluvan perusarkeen.

Muutosasenne

(Työ)elämän jatkuva muutos koettelee kaikkia ihmisiä. Ympäristössä uusia asioita sekä muutosta suosivalla asennoitumistavalla on taipumus suojata ihmisten hyvinvointia muutoksissa. Ympäristön selkeyttä ja pysyvyyttä suosiva asennoitumistapa puolestaan asettaa ihmiset suuremmalle koetteelle muutoksessa. Selkeyden suosijoiden tärkeitä vahvuuksia ovat järjestelmällisyys ja kurinalaisuus jotka eivät tietenkään tarkoita tai johda pahoinvointiin. Mutta heidän tulisi myös ymmärtää muutokseen usein sisältyvät myönteiset mahdollisuudet sekä väljentää usein liian ankaria periaatteitaan. Tietenkin ympäristön uutuutta ja vaihtelua hyvin voimakkaasti suosivien henkilöiden riskinä on vakiintumattomuus ja päätön säntäily uutuuksien perässä. Yhtäkaikki, muutosasenne on suhtautumistapa johon voi itse vaikuttaa ja sitä korjata.

Optimismi

Optimismi merkitsee odotusta onnistua pyrkimyksissään eikä liian helposti lannistua epäonnistumisista. Optimismin ("lasi on puoleksi täysi") on aina ajateltu suojaavan ja edistävän hyvinvointia. Myös tieteellinen tutkimus antaa samansuuntaisia, suorastaan terveyden edistämistä koskevia viitteitä. Toisaalta vähemmän optimististen ihmisten vahvuutena on realismi ja tietoisuus voimavarojen rajoista ("lasi puoleksi tyhjä") joka ei tietenkään tarkoita eikä johda pahoinvointiin. Mutta vähemmän optimististen ihmisten tulisi ymmärtää positiivisten onnistumisodotusten arvo, myös hyvien asioiden voidaan odottaa tapahtuvan.

Tietysti ylenmääräinen optimismi voi heikentää arvostelukykyä ja johtaa ongelmien ja riskien sivuuttamiseen. Melkomoista optimismia (tai itseironiaa) ilmentää korkean 90-vuotiaan iän saavuttaneen Winston Churchillin kuuluisa lausahdus: "Juon paljon, nukun vähän, poltan sikarin toisensa perään ja siksi olen kaksisataaprosenttisessa kunnossa". Tätä ei toki kannata ottaa elämänohjeeksi tai tekosyyksi olla luopumatta alkoholista, tupakoinnista tai riittävästä yöunesta. Useimmiten ihmisillä on kuitenkin optimismia liian vähän tai se on jostain syystä alentunut. Kaikkiaan optimismi on suhtautumistapa jonka perusteita voi tarkastella viileästi ja johon voi itse vaikuttaa.

Riskitekijät

Kilpaileva ja paneutuva suoritusmotiivi ovat osaavan toiminnan tärkeitä voimavaroja mutta yhdistyessään erilaisiin epäsuotuisiin tekijöihin ne voivat altistaa pahoinvoinnille.

A-tyyppisyys - ylinopeus

A-tyyppinen toimintamalli juontuu kilpailevan, tuloshakuisen suoritusmotivaation sekä nopean, riskiäottavan sekä kärsimättömän päätöksenteon yhdistelmästä, jota voidaan kutsua "ylinopeussyndroomaksi". Jos kilpaileva, tuloshakuinen suoriutumismotivaatio ja nopea päätöksentekotapa kytkeytyvät huonoihin elintapoihin, ylipainoon, korkeaan verenpaineeseen ja altistaviin perintötekijöihin, voi tutkimusten mukaan seurauksena kehittyä sydän- sekä verisuonisairauksien oireita. Ohjeena onkin tällöin edetä asioissa maltillisemmin, säästää itseä sekä huolehtia terveistä elintavoista. Yksi elämän suuria paradokseja on että voimakas kilpailuhalu ja nopea, riskiäottava tapa tehdä päätöksiä ovat voimavaroja kun tavoitellaan voittoja sekä menestystä. Kytkeytyessään huonoihin elintapoihin sekä perinnöllisiin riskitekijöihin voi seurauksena kuitenkin olla sydän- ja verisuonisairauksien kehittyminen.

Katso Wikipedia: A-tyyppisyys

Työuupumus - haitallinen perfektionismi

Uupumisalttius juontuu paneutuvan, täydellisyyttä tavoittelevan suoritusmotivaation ja hyvin matalan tai jostakin syystä alentuneen optimismin yhdistelmästä, jota voitaisiin kutsua "täydellisyyssyndroomaksi". Paneutuva ja laatuhakuinen suoritusmotivaatio ei itsessään merkitse eikä ennakoi uupumista vaan toimii voimavarana laadukkaan sekä viimeistellyn suorituksen tuottamisessa. Äskettäinen meta-analyysi (Hill & Curran, 2016) osoittaa että perfektionistinen pyrkimys (perfectionistic striving) ei sellaisenaan johda uupumiseen vaan se edellyttää mukana kulkevaa huolenkantoa ja epäonnistumisen arvelua (perfectionistic concern). Myöhemmän meta-analyysin mukaan perfektionismin ja uupumuksen välinen suhde oli kokonaisuudessaan .21 ja epäonnistumista välttävän perfektionismin ja uupumuksen suhde oli .34. Sen sijaan erinomaisuutta tavoittelevan perfektionismin ja uupumuksen suhde oli .08, ts. merkityksetön (Harari et al., 2018).

Niinpä voimakas laatuhakuisuus, perfektionismi ei yksinään johda uupumiseen vaan sen kytkeytyminen alentuneeseen optimismiin näyttää luovan ainekset uupumiselle. Ohjeena on järkevöittää toimintatapoja, kohtuullistaa sekä väljentää itselle asetettuja korkeita laatuvaatimuksia ja lakata huolehtimasta jokaikisestä pikkuasiasta. Olisi myös tarkasteltava syitä matalaan tai alentuneeseen optimismiin. Toinen paradoksi on että voimakas paneutuminen ja perinpohjaisuus ovat voimavara laadukkaan lopputuloksen saavuttamiseksi mutta alentuneeseen optimismiin, onnistumisodotuksiin yhdistyneinä voi seurauksena olla uupuminen.

Katso Wikipedia: Uupumisalttius

Työhyvinvointi osaamisena

Nykyisellä työn murrokseen sopeutumisen aikakaudella erityisesti henkinen hyvinvointi työssä tulee ymmärtää omana osaamisenaan johtamisen, viestinnän, suunnittelun, ongelmanratkaisun jne. osaamisten rinnalla. Hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin aihepiirit tulee integroida osaksi jokapäiväistä työntekoa ja sen johtamista. Steffens ja kumppanit (2016) ovat äskettäin esittäneet meta-analyyttisen tutkimusnäytön omaan tiimiinsä ja organisaatioonsa samastumisen yhteydestä työntekijöiden hyvinvointiin, fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Organisaation johtamistavat ja kulttuuri ovat merkittävimpiä samastumista edistäviä tai sitä estäviä tekijöitä. Myös tämän kirjoituksen esiintuomilla henkilökohtaisilla tekijöillä on kiistämätön vaikutus hyvinvointiin sekä pahoinvointiin. Työhyvinvoinnin määrittely osaamiseksi kytkee työntekijän omavastuun ohella myös työnantajan vastuuseen sen tukemisesta ja kehittämisestä.

Taloudellinen merkitys

Työntekijöiden kokema henkinen hyvinvointi osoittaa vahvaa yhteyttä organisaation taloudelliseen tulokseen. McKinseyn äskettäin julkaisema 64 organisaatiota, yli 250.000 vastaajaa koskeva raportti osoittaa työntekijöiden kokeman "organisaation terveyden" olevan vahvassa yhteydessä yhtiön taloudelliseen suorituskykyyn (McKinsey, 2017).