Oppimistyylit

Oppimisen vaiheet ja tyylit

Oppiminen on sykli joka alkaa opittavan asian avoimesti vastaanottavalla KOKEMISELLA jossa opittavaan haetaan tuntumaa ja merkityksiä. Kokemusta seuraa opittavan asian HAVAINNOINTI, jossa opittavan kriittinen tarkastelu lisää sen hallintaa. Havaintojen tekemistä seuraa opittavan asian KÄSITTEISTÄMINEN jossa siitä luodaan kokonaiskuva taustoineen sekä toimintaperiaatteineen. Jatkuvasti toistuva oppimisen sykli huipentuu koetun, havainnoidun ja käsitteellistetyn asian TEKEMISEEN.

Kaikkiaan oppijan haasteena on siis ottaa avoimesti vastaan, tehdä havaintoja, luoda kokonaiskuva ja lopuksi tehdä opittavaa asiaa. Ihmiset suosivat päätyylinään syklin eri vaiheita. Eri oppimistilanteet edellyttävät toki luonnollisestikin erilaisia tyylejä. Autolla ajamisen oppimisessa ei juurikaan tarvita käsitteistämistä vaan päätyylinä kaikilla on ajoharjoittelu eli tekeminen. Kilpa-autoilija voi puolestaan hyötyä tekevän oppimisen laajentamisesta havaintojen tekemiseen jolloin hän pystyisi paremmin havaitsemaan teknisiä ongelmia. Itsensä suosimien mutta myös vähemmän suosimien oppimistyylien tunteminen ja harjoitteleminen voi parantaa oppimista. Seuraavassa esitellään WOPI Oppimistyylit -kyselyn mittaamat oppimisen vaiheet ja yksilölliset tyylit.

Kokemalla oppiminen

Oppimisen ensimmäinen vaihe ja joidenkin oppijoiden suosima oppimisen päätyyli on opittavan asian avomielinen vastaanottaminen sekä kokeminen. Jotkut ihmiset oppivat parhaiten kokemalla opittavaa asiaa. Tässä oppija herkistyy, samastuu sekä osallistuu ilman kritiikkiä uuteen asiaan. Hän sallii opittavan asian vaikuttaa itseensä ja oppijan omasta kokemuksesta kumpuavat ideat sekä merkitykset syventävät opittavan asian ymmärtämistä. Kokevan oppijan prototyyppi on LÖYTÖRETKEILIJÄ joka ei tiedä mitä on löytävä mutta on avoin kaikelle uudelle ja eteen tulevalle.

Kokemuksellinen oppiminen on hyödyllistä kun tavoitellaan tuntumaa opittavaan asiaan, sen hienojakoisiin ja tulkinnanvaraisiin sävyihin. Otollisia oppisisältöjä ovat ei-näkyvät ja kokemisen kautta välittyvät, esim. ihmisiä, kulttuuria ja sävyjä koskevat asiat. Oppija löytää uutta mutta ei välttämättä saavuta täyttä hallintaa opittavaan ja voi näin ajautua uuden asian vietäväksi toisin kuin opittavaa kriittisesti havainnoiva oppija.

Subjektiivisesti ja kritiikittä koettua asiaa pitää objektivoida rajaamalla, vertaamalla sekä asemoimalla opittavaa asiaa kaikkeen siihen mitä oppija jo ennalta tietää ja osaa. Löytöretkeilijän tavoin, oppijan tuleekin toimittaa löydöksensä kriittiseen ja tarkempaan tarkasteluun joka on seuraavan vaiheen oppimistehtävä.

Havainnoimalla oppiminen

Oppimisen toinen vaihe ja joidenkin oppijoiden suosima oppimistyyli on koetun asian havainnointi. Jotkut oppivat parhaiten tekemällä havaintoja opittavasta asiasta. Tässä oppija ottaa etäisyyttä opittavaan asiaan, määrittelee rajoja ja eroja. Hän vertaa ja suhteuttaa sitä kaikkeen jo tietämäänsä ja aikaisemmin oppimaansa. Kokemisvaiheen subjektiivisesti ja kritiikittä "maisteltua" asiaa objektivoidaan, saatellaan tunnettuihin mittapuihin ja standardeihin. Oppija tekee selkoa opittavan asian ominaisuuksista ja luo näin hallintaa opittavaan asiaan. Havainnoivan oppijan prototyyppi on opittavan asian ominaisuuksia arvioiva ja mittaava LABORATORIOINSINÖÖRI.

Havainnoiva oppiminen on hyödyllistä kun opittavaa asiaa pitää tarkemmin selvittää, valottaa sen materiaalisia ominaisuuksia. Otollisia oppisisältöjä ovat mm. esineitä, laitteita, materiaa ja ominaisuuksia koskevat aihealueet. Suoran havainnoinnin lisäksi tarkkailevat oppijat osaavat usein hyödyntää kirjallisia sekä numeerisia dokumentteja, manuaaleja. Oppija selvittää tosiasioita jolloin asioiden merkitykset sekä tulkinta jäävät vähälle huomiolle. Havainnoivan oppimisen vaihe ei vielä johda pätevän kokonaiskuvan muodostumiseen opittavasta asiasta.

Käsitteellinen oppiminen

Oppimisen kolmas vaihe ja joidenkin oppijoiden suosima päätyyli on opittavan asian käsitteistäminen. Oppija luo käsitteellisen kuvan opittavasta asiasta. Hän muodostaa kokonaiskuvan avoimesti koetusta ja kriittisesti tarkastellusta asiasta. Käsitteistäminen tuo vastauksia kysymyksiin opittavan asian alkuperästä, sen rakenteesta, mekaniikasta, taustoista sekä sitä ohjaavista toimintaperiaatteista. Käsitteellisen oppijan prototyyppi onkin PROFESSORI, joka laatii tutkimuskohteestaan teorian.

Käsitteellinen oppiminen on hyödyllisintä kun oppiminen edellyttää kokonaisuuksien hahmottamista ja monimutkaisuuden ymmärtämistä. Otollisia oppisisältöjä ei voida rajata mutta käsitteellisten oppijoiden lähteitä ovat laajakantoiset kirjalliset esitykset ja selonteot opittavasta asiasta. He näkevät asioiden suuren kuvan, mutta toisin kuin kriittisesti havainnoivat oppijat, he voivat sivuuttaa tärkeitä yksityiskohtia.

Tekemällä oppiminen

Oppimissyklin päättävä neljäs vaihe ja joidenkin oppijoiden suosima oppimisen päätyyli on tekevä oppiminen. Oppija tekee opittavaa asiaa. Hän soveltaa käytäntöön koettua, tarkasteltua ja käsitteistettyä asiaa. Tekeminen on sitä edeltävien vaiheiden huipennus ja yhteenveto. Tekemällä oppijan prototyyppi on KISÄLLI, harjoittelija joka oppii asioita tekemällä niitä.

Tekemällä oppiminen on hyödyllistä silloin kun oppi voidaan tai se tulee nopeasti siirtää käytäntöön. Päähaaste liittyy oppimisalueen kapeuteen, oppijan jääminen vaille hyvää kokonaiskuvaa asiasta. Vaikka nopeutuva maailmamme vaatii yhä enemmän tekemällä oppimista, riskinä on että yksityiskohdat (havainnointi) ja suuri kuva (käsitteistäminen) jäävät vähälle huomiolle. Tekemällä oppija hyötyykin esimerkiksi käsitteistämisestä, suuren kuvan tavoittamisesta.

Oppimisen edistäminen

Kaikki neljä oppimisen vaihetta ja tyyliä ovat yhtä arvokkaita ja hyödyllisiä. Onnistunut oppiminen edellyttää eri määrin kaikkia vaiheita tai tyylejä. Erilaisissa oppimistilanteissa tarvitaan toki erilaisia oppimistyylejä. Kokeva oppiminen saattaa olla hyödyllistä kielen omaksumisessa. Kielten opiskelussa voi myös tekemällä eli puhumalla oppiminen olla tehokasta. Metsänharvennuskoneen käyttöä opetteleva ei toki tarvitse kokemuksellista oppimista sen enempää kuin käsitteellistäkään oppimista. Tärkeämpää on laitteiston teknisiin ominaisuuksiin tutustuminen (havainnointi) ja koneen ajaminen (tekeminen).

Ihmiset hyötyvät suosimansa oppimistyylin tuntemisesta. Mutta tärkeä kehityshaaste on myös tuntea ja harjoittaa vähemmän suosimiaan oppimistyylejä, joka voikin selvästi parantaa oppimistuloksia.